tiistai 29. maaliskuuta 2011

Tutkiva oppiminen, maastotutkimukset ja blogi

Retkeilyä luonnossa

Oli hienoa olla retkellä metsässä, hiihtää ja tehdä luontotutkimuksia. Nautin retkellä olosta. Kun luonnon keskellä saa olla pidemmän aikaa, luonnon kokee ihan eri tavalla, kokonaisvaltaisesti. Retkikokemukset ovat varmasti myös lapsille tärkeitä – jopa ainutlaatuisia, jos lapsen perhe ei harrasta luonnossa liikkumista.

Me opiskelijat tutkivina oppijoina

Uskon, että tutkivan oppimisen kautta oppii mielekkäällä tavalla biologiaa. Kun valmiita vastauksia tai edes kysymyksiä ei anneta, lähtee oppiminen ihan toisenlaisesta lähtökohdasta: pitääkin oppia itse kyselemään ja etsimään tietoa erilaisin menetelmin ongelman ratkaisemiseksi. Biologiassa maastotutkimukset tuntuvat oman kokemukseni mukaan olevan hyvä keino harjoittaa tutkivaa oppimista. Luontoa tutkitaan todella konkreettisesti, ja löydökset herättävät kysymyksiä, joihin haluaa löytää vastauksia. Minä sain maastotutkimustemme perusteella ainakin jonkinlaisen käsityksen ja kokemuksen siitä, mitä kasveille tapahtuu talvella ja millainen on lumen rakenne. Sain myös kokemuksen siitä, millaista on tutkia kasveja talvella: kaivaa melkein metristä hankea ja yrittää saada maata edes vähän näkyviin. Kovat ovat olosuhteet kasveilla, mutta niin ne vaan aina kevään tullen alkavat vihertää ja kasvaa (elleivät sitten ole säilyneet vihreinä koko talvea). Myös ryhmässä toimiminen oli mielekäs tapa tutkia ja oppia. Yhdessä on helpompi kysellä kuin yksin, ja työmääräkin jakautuu tasaisemmin.

Täytyy silti myöntää, että tässä tutkimusprojektissa havainnot jäivät minulle edelleen vähän erilleen talven tai kasvien kokonaiskuvasta. Ehkä enemmällä ohjauksella ja omalla paneutumisella olisi päässyt syvemmällekin. Lueskelin nettisivuja tutkivasta oppimisesta, ja minulle tuli sellainen tunne, että tutkiva oppiminen on vielä paljon syvällisempi ja perusteellisempi projekti kuin mihin talvikurssilla lähdimme. Esimerkiksi omien ennakkokäsitysten näkyväksi tekeminen ja teoriaan syvällisesti yhdistäminen jäivät omalta osaltani heikoksi. Tutkivan oppimisen prosessi voisi olla siis syvempikin, mutta jo vähemmälläkin oppii paljon.

Alakoululaiset tutkivina oppijoina

Alakoululaiselle tutkiva oppiminen on varmasti myös mielekästä, kun sen toiminta- ja ajattelutapaan harjaantuu. Jos lapset ovat tottuneet vain perinteiseen opetukseen, voi olla yhtäkkiä vaikea alkaa itse asettaa tutkimusongelmia ja etsiä syvällistä ja selittävää tietoa (niin että ei vain kopioi selityksiä suoraan kirjasta tai netistä). Uskon, että itse tutkien, havainnoiden ja kysellen oppilaat silti oppivat tehokkaammin. Jos opiskeltava asia on edes osittain lähtenyt oppilaan omista kysymyksistä ja havainnoista liikkeelle, ja jos asiasta hankitaan lisätietoa vielä konkreettisesti maastossa tai muuten tutkien, asiat jäävät paremmin mieleen. Oppilaita pitää varmasti ohjata ja kannustaa paljon tutkivan oppimisen prosessin aikana. Tutkiva oppiminen harjaannuttaa paljon myös ryhmässä toimimisen taitoja sekä ihan ajattelun ja tiedonhankinnan taitoja.

Blogista

Blogin käyttäminen opiskelun välineenä oli minulle aivan uutta. Tässä työssä se tuntui melko toimivalta. Blogiin kirjoittaminen teki raportoinnista jollain lailla mielekkäämpää – onhan siinä ihan eri tuntu kirjoittaa blogia kuin esimerkiksi tutkimusraporttia tjms. Hieman hämmennystä minulle aiheutti se, millä tyylillä blogiin pitäisi kirjoittaa. Olen tottunut, että blogit ovat melko epämuodollisia ja rentoja. Voiko biologian tutkimuksen raportointi olla sellaista vai pitääkö olla yhtä asiallinen kuin aina muulloinkin opiskelutehtäviä kirjoittaessa? Tekniikka ja sen toimimattomuus (lähinnä netin tökkiminen ja puutteelliset blogin käyttötaidot) aiheuttivat minulle jossain vaiheessa pinnojen kiristymistä. Siltä olisi ehkä välttynyt perinteisen raportin kanssa. Toisaalta nyt opin vähän käyttämään blogia, eikä se osoittautunut erityisen vaikeaksi. Olisin kaivannut vähän enemmän ohjausta blogin tekemiseen ja käyttämiseen etukäteen. Nyt jos haluaisin käyttää opetuksessani blogia, en osaisi kyllä neuvoa lapsia sen luomisessa enkä varsinkaan blogien linkittämisessä toisiinsa. Ehdoton etu blogissa on se, että myös muiden ryhmien opiskelijat voivat seurata tutkimuksen etenemistä. Tätä ominaisuutta olisi voinut hyödyntää enemmänkin, kommentoida, keskustella ja kysellä muiden töistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti