Lunta on!

Lunta on paljon metsässä....


ja kaupungissa.

Tutkiva oppiminen, maastotutkimukset ja blogi

Retkeilyä luonnossa

Oli hienoa olla retkellä metsässä, hiihtää ja tehdä luontotutkimuksia. Nautin retkellä olosta. Kun luonnon keskellä saa olla pidemmän aikaa, luonnon kokee ihan eri tavalla, kokonaisvaltaisesti. Retkikokemukset ovat varmasti myös lapsille tärkeitä – jopa ainutlaatuisia, jos lapsen perhe ei harrasta luonnossa liikkumista.

Me opiskelijat tutkivina oppijoina

Uskon, että tutkivan oppimisen kautta oppii mielekkäällä tavalla biologiaa. Kun valmiita vastauksia tai edes kysymyksiä ei anneta, lähtee oppiminen ihan toisenlaisesta lähtökohdasta: pitääkin oppia itse kyselemään ja etsimään tietoa erilaisin menetelmin ongelman ratkaisemiseksi. Biologiassa maastotutkimukset tuntuvat oman kokemukseni mukaan olevan hyvä keino harjoittaa tutkivaa oppimista. Luontoa tutkitaan todella konkreettisesti, ja löydökset herättävät kysymyksiä, joihin haluaa löytää vastauksia. Minä sain maastotutkimustemme perusteella ainakin jonkinlaisen käsityksen ja kokemuksen siitä, mitä kasveille tapahtuu talvella ja millainen on lumen rakenne. Sain myös kokemuksen siitä, millaista on tutkia kasveja talvella: kaivaa melkein metristä hankea ja yrittää saada maata edes vähän näkyviin. Kovat ovat olosuhteet kasveilla, mutta niin ne vaan aina kevään tullen alkavat vihertää ja kasvaa (elleivät sitten ole säilyneet vihreinä koko talvea). Myös ryhmässä toimiminen oli mielekäs tapa tutkia ja oppia. Yhdessä on helpompi kysellä kuin yksin, ja työmääräkin jakautuu tasaisemmin.

Täytyy silti myöntää, että tässä tutkimusprojektissa havainnot jäivät minulle edelleen vähän erilleen talven tai kasvien kokonaiskuvasta. Ehkä enemmällä ohjauksella ja omalla paneutumisella olisi päässyt syvemmällekin. Lueskelin nettisivuja tutkivasta oppimisesta, ja minulle tuli sellainen tunne, että tutkiva oppiminen on vielä paljon syvällisempi ja perusteellisempi projekti kuin mihin talvikurssilla lähdimme. Esimerkiksi omien ennakkokäsitysten näkyväksi tekeminen ja teoriaan syvällisesti yhdistäminen jäivät omalta osaltani heikoksi. Tutkivan oppimisen prosessi voisi olla siis syvempikin, mutta jo vähemmälläkin oppii paljon.

Alakoululaiset tutkivina oppijoina

Alakoululaiselle tutkiva oppiminen on varmasti myös mielekästä, kun sen toiminta- ja ajattelutapaan harjaantuu. Jos lapset ovat tottuneet vain perinteiseen opetukseen, voi olla yhtäkkiä vaikea alkaa itse asettaa tutkimusongelmia ja etsiä syvällistä ja selittävää tietoa (niin että ei vain kopioi selityksiä suoraan kirjasta tai netistä). Uskon, että itse tutkien, havainnoiden ja kysellen oppilaat silti oppivat tehokkaammin. Jos opiskeltava asia on edes osittain lähtenyt oppilaan omista kysymyksistä ja havainnoista liikkeelle, ja jos asiasta hankitaan lisätietoa vielä konkreettisesti maastossa tai muuten tutkien, asiat jäävät paremmin mieleen. Oppilaita pitää varmasti ohjata ja kannustaa paljon tutkivan oppimisen prosessin aikana. Tutkiva oppiminen harjaannuttaa paljon myös ryhmässä toimimisen taitoja sekä ihan ajattelun ja tiedonhankinnan taitoja.

Blogista

Blogin käyttäminen opiskelun välineenä oli minulle aivan uutta. Tässä työssä se tuntui melko toimivalta. Blogiin kirjoittaminen teki raportoinnista jollain lailla mielekkäämpää – onhan siinä ihan eri tuntu kirjoittaa blogia kuin esimerkiksi tutkimusraporttia tjms. Hieman hämmennystä minulle aiheutti se, millä tyylillä blogiin pitäisi kirjoittaa. Olen tottunut, että blogit ovat melko epämuodollisia ja rentoja. Voiko biologian tutkimuksen raportointi olla sellaista vai pitääkö olla yhtä asiallinen kuin aina muulloinkin opiskelutehtäviä kirjoittaessa? Tekniikka ja sen toimimattomuus (lähinnä netin tökkiminen ja puutteelliset blogin käyttötaidot) aiheuttivat minulle jossain vaiheessa pinnojen kiristymistä. Siltä olisi ehkä välttynyt perinteisen raportin kanssa. Toisaalta nyt opin vähän käyttämään blogia, eikä se osoittautunut erityisen vaikeaksi. Olisin kaivannut vähän enemmän ohjausta blogin tekemiseen ja käyttämiseen etukäteen. Nyt jos haluaisin käyttää opetuksessani blogia, en osaisi kyllä neuvoa lapsia sen luomisessa enkä varsinkaan blogien linkittämisessä toisiinsa. Ehdoton etu blogissa on se, että myös muiden ryhmien opiskelijat voivat seurata tutkimuksen etenemistä. Tätä ominaisuutta olisi voinut hyödyntää enemmänkin, kommentoida, keskustella ja kysellä muiden töistä.

Ajatuksia kurssista ja tutkivasta oppimisesta

Oman tutkimuksen tekeminen maastossa ja blogin pitäminen vastasivat hyvin omaa mielikuvaani tutkivasta oppimisesta. Blogin pitäminen oli uusi mutta mukava kokemus. Koko ryhmän työ jäsentyy sinne kokonaisuudeksi ja jokainen voi kirjoitella sitä oman aikataulunsa puitteissa. Blogi mahdollistaa myös vuorovaikutusta oman ryhmän välillä samoin kuin muidenkin ryhmien kanssa. Tehty työ jää talteen blogiin ja siihen on helppo palata ja myös tehdä muokkauksia. Tietotekniikka on erittäin tarkoituksenmukaisessa käytössä, sillä blogi toimii oppimisympäristönä, -päiväkirjana ja -tuotoksena. Talven tarkkailu konkreettisesti, ilman että lähtökohtana oli kirja, oli mielenkiintoista. Tutuistakin asioista saa uusia näkökulmia, kun niitä lähtee tutkimaan tarkemmin ja ongelma/kysymyslähtöisesti.

Alakoululaiset tutkivina oppilaina:

Alakoululaiset ovat usein hyvin innokkaita tekemään itse ja varmasti motivointi ei ole tutkivan oppimisen suurin este alakoulussa. Tutkiva oppiminen antaa erilaisia oppimiskokemuksia ja onnistumisen elämyksiä kuin ns. perinteinen luokkatyöskentely. Oppilaat asettava itse ongelmia ja kysymyksiä siitä, mitä he haluavat tutkia. Perinteisestihän opettaja on kysymysten antaja. On tärkeää, että oppilaat pääsevät välillä ulos luokkahuoneesta luontoon. Kuten retkelläkin puhuttiin, opettaja voi olla ainut henkilö, joka vie lapsen luontoon ja retkille. Siksi varsinkin ympäristö- ja luonnontiedon tunneilla opetuksen siirtäminen luontoon ja luontosuhteen rakentaminen lapsille nousevat esille. Tässä tutkiva oppiminen on omiaan. Sen etuihin lukeutuvat ainakin ryhmätyöskentely ja tiedon jakaminen muille. Ne opettavat sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista ja vuorovaikuttamista. Haasteita tutkivalle oppimiselle ja sen käyttämiselle voivat olla käytettävissä olevan ajan vähyys ja opettajan rajalliset resurssit, mitä nuoremmista oppilaista on kyse, sitä enemmän he tarvitsevat opettajan ohjausta. Myös suuret oppilasryhmät ovat haastavia.

Tutkiva oppiminen opiskelijoille:

Yliopistossa vastuu opiskelusta on opiskelijoilla, joten tämä on hyvä lähtökohta tutkivalle oppimiselle. Konstruktivistinen oppimiskäsitys toteutuu myös siinä hyvin. Koetaan ja rakennetaan tietoa itse. Tutkiva oppiminen opettaa arvioimaan omaa työtä ja sen tuloksia. Tutkivassa oppimisessa päästään keskittymään pienempiin asiakokonaisuuksiin tai teemoihin ja päästään myös pois ulkoaopettelusta. Asioiden ja niiden syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen verrattuna ulkoamuistamiseen korostuvat Kurssien sisällöt ja niihin käytettävissä olevat ajat pitäisi suhteuttaa siten, että tämänlainen oppimistapa olisi mahdollinen. Toki muiden ryhmien töitä voi ja on hyvä hyödyntää, eli itse ei tarvitse tutkia jokaista asiaa, vaan tietoa voi saada tutustumalla toisten tekemiin töihin.

Kasvien talvehtiminen

Tutkimuksissamme löysimme erilaisia kasveja hangen pinnalta ja sen alta, joten halusimme hieman selvittää niiden tapoja viettää talvea.

Kasveilla on siis erilaisia tapoja selviytyä talvesta:

Ilmitalvehtijat vaipuvat syvään horrokseen, missä niiden kasvuprosessit pysähtyvät. Esimerkiksi puut ovat ilmitalvehtijoita. Lehtipuut pudottavat lehtensä ja ainavihreät havupuut säilyttävät neulasensa.

Puolipiilijät ovat kasveja, joiden maanpäälliset osat kuolevat mutta juuriversot säilyvät talven yli. Muun muassa horsmat ovat puolipiilijöitä.

Siementalvehtijoiden siemen ainoastaan säilyy talven yli. Nämä ovat yksivuotisia kasveja.

Matalatalvehtijat viettävät talven hyvin lämpöä eristävän hangen alla. Maanrajassa kasvavat kasvit, kuten mustikka ja puolukka, talvehtivat hangen alla. Mustikka varistaa lehtensä mutta puolukka säilyttää ne.

Piilotalvehtijat ovat kasveja, joiden maan sisäiset osat säilyvät talven yli. Näin talvehtivia osia ovat mm. juurakot ja mukulat.

Lähde:
http://lehti.luontoportti.fi/fi/artikkelit/hangen-alla-ja-paalla

Tutkimalla ja kokemuksia keräämällä ihminen lähemmäksi luontoa

Luontokurssi konkreettisena kurssikokemuksena oli opettavainen ja mielenkiintoinen. Maastotutkimusten tekeminen oli hauskaa osin myös siksi, että aihe on hyvin lähellä muita kevään opintojani: biologian perusopintojen kasvintunnistus-kurssia. Kasvien tunnistus ei kaikin osin kuivista löydöksistä meinannut onnistua, mutta oma yleinen kiinnostus kasveihin innosti syvänkin lumen kaivamiseen. Teimmekin löytöjä, jotka ilostuttivat ainakin itseäni henkilökohtaisesti.

Tutkiva oppiminen on varmasti alakoulun oppilaille mielenkiintoinen ja motivoiva tapa oppia. Oppilaat pääsevät vaikuttamaan tutkimukseensa aiheesta lähtien ja saavat itse toteuttaa tutkimuksensa ja raportoida tuloksia. Tutkimuksen kuluessa oppilaat oppivat käytännössä erilaisten tutkimusvälineiden käyttöä, tulosten kirjaamista ja raportointia.Oppilaiden omien tutkimusten aikana tulee varmasti esille ilmiöitä, joita oppilaat eivät tunne tai jotka kuuluvat perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Tällaisia aiheita voitaisiin käsitellä yhteisesti, jolloin oppilaiden motivaation voisi ajatella olevan korkealla, koska aiheen opiskelu auttaa ymmärtämään omaa tutkittavaa ilmiötä paremmin. Toisaalta voitaisiin opiskella tiettyjä ilmiöitä, joihin liittyen lähdettäisiin tekemään tutkimuksia eri näkökannoilta. Tämä olisi etenkin pienemmille oppilaille sopivampi lähtökohta. Maastotutkimusten tekeminen tuo oppilaat lähemmäs luontoa ja he oppivat liikkumaan sekä toimimaan luonnossa sopivalla tavalla. Etenkin kaupunkikoulujen oppilailla voi olla hyvinkin vähäiset kokemukset luonnosta. Helposti voisi kuvitella, ettei kaupungeissa voi tehdä luontoon liittyviä tutkimuksia, mutta toisin on todellisuudessa. Jo oma tutkimuksemmekin sen todistaa: kaupungista löytyy luontoa, joskus monipuolisempaakin kuin taajamien ulkopuolelta. Uskon, että olipa koulu millainen tahansa ja sijaitsipa se missä tahansa, voidaan siellä jonkilaisia luontoon liittyviä tutkimuksia tehdä. Luontoon lähteminen itsessään jo motivoi oppilaita kun ympäristö vaihtuu.

Opiskelijana tutkiva oppiminen on mukava tapa opiskella: ei tarvitse aina vain istua ja kuunnella, vaan pääsee itse tekemään ja toteuttamaan ideoitaan. Tulevaa opettajan ammattia ajatellen omat kokemukset tutkivasta oppimisesta auttavat ymmärtämään lasta samassa tilanteessa. Mitä ongelmia voi olla ja millaisia mahdollisuuksia työskentelytapa voi antaa. Kun itse sai onnistumisen tuntemuksia ja hyviä kokemuksia, voi uskoa myös lasten kokevan samoja tunteita. Omassa tutkimuksessamme vaikeuksia tuottivat lähinnä tämän talven suuren lumimäärän kaivaminen: maa paljastui vain varsin pieneltä alueelta, jolloin kasveja saattoi jäädä löytämättä. Myös kasvien, lähinnä heinien tunnistaminen oli hankalaa, mutta onneksi kasvit tunteva opettajamme auttoi meitä.

Tällä kurssilla raportoimme kaiken työskentelymme ryhmäkohtaisiin blogeihin, joita myös muut ryhmät pääsivät helposti tutkailemaan. Blogin pitäminen oli itselleni entuudestaan tuntematonta, joten siinä mielessä työtapa oli uusi ja innostava. Toista vuotta yliopistossa opiskelevana monella kurssilla tehtäväksi annettavat kirjalliset raportit alkavat toistaa itseään ja into niiden kirjoittamiseen laantuu. Raportin tekeminen blogin muotoon olikin oikein virkistävää vaihtelua. Sähköiseen muotoon saa mukavasti liitettyä myös värikuvia ja taulukoita havainnollistamaan ja tekemään näkyviksi kokemuksiamme. Alakoulun opetuksessa harkitsisin blogin käyttöä vakavasti: blogi on kuitenkin kenen tahansa internetin käyttäjän luettavissa ja katsottavissa. Blogia käytettäessä opettajan pitäisi varmistaa, että päivitettävä materiaali on julkaisukelpoista. Esimerkiksi yläkoulun oppilaat osaavat jo paremmin itse harkita esimerkiksi yksityisyyden ja tekijäinoikeuksien suojaan liittyvää kuvien tai muun materiaalin käyttöä. Biologian opetukseen blogin pitäminen sopii mielestäni yhtä hyvin kuin mihin tahansa muuhunkin oppiaineeseen. Oppilas voi päivittää etenemistään sitä mukaa kun hänestä itsestään siltä tuntuu. Tällainen työtapa on tuki ja väline raportointiin. Samalla kun tehdään tutkimusta luonnossa, tulee tutummaksi myös tietotekniikan käyttö.

Kurssi oli kaiken kaikkiaan uusia ja piristäviä työtapoja sisältävä kaiken muun tunneilla istumisen ja tieteellisen tekstin tuottamisen keskellä. Itseäni kurssi innosti viemään lapsia luontoon katselemaan, pohtimaan, tutkimaan ja nauttimaan. Luonto on itselleni tärkeä ja siksi haluan auttaa myös muita ihmisiä saamaan hyviä kokemuksia luonnosta ja innostumaan siitä.

Tutkimuksia lumesta

Lumi

Lumi määritellään ilmakehän vesihöyrystä härmistyneiksi jääkiteiksi. Maassa oleva lumipeite on seos, joka muodostuu jääkiteistä, kosteasta ilmasta ja nestemäisestä vedestä. Lumipeitteeseen syntyy kerrosrakenne peräkkäisten lumisateiden tuoman lumen vuoksi. Suomen vuosisadannasta lunta on 30-50%.

Lähde: http://www.helsinki.fi/bioscience/pecc/news/tt_tiivistelmat.pdf

Tutkimuksia lumesta:

Tutkimuspaikka	Lumen syvyys	Lumen rakenne
1. kuusimetsä	54,5 cm	Pinnassa 1 cm:n pehmeä kerros, jonka jälkeen 3 cm:n kova kerros, seuraavaksi hilemäistä lunta (kuin sokeria) ja alimmaiset 10 cm:ä tiiviimpää hilemäistä lunta
2. mäntytaimikko	94,5 cm	Pinnassa 5 cm:n pehmeä kerros, sitten 1 cm:n kova kerros, jonka jälkeen hileistä lunta ja loput tiiviimpää kidemäistä lunta
3. avohakkuu	85,5 cm	Pinnassa 5 cm:n pehmeä kerros, sitten 0,5 cm:n kova kerros ja loput hilemäistä lunta

Tutkimuspaikka	Lumen syvyys	Lumen rakenne
4. Mehtimäki	58 cm	Pinnassa 3 cm:n pehmeä kerros, jonka jälkeen 5 cm:n kova kerros, loput hilemäistä
5. Ystävyydenpuisto	63 cm	Pinnassa 4 cm:ä pehmeää lunta, sitten 2 cm:n jääkerros, loput hilemäistä
6. Länsikadun koulun ja Kuopiontien välinen metsikkö	69 cm	Pinnassa 7 cm:ä pehmeää lunta, seuraavaksi 1 cm:n jääkerros, sitten hilemäistä ja pohjalla 5 cm:ä kovempaa lunta

Lumen pintaa kuusimetsässä

Tutkimusalueen rajaamista mäntytaimikossa

Avohakkuupaikan löytöjä

Kovan lumikerroksen paksuus Mehtimäellä

Lumihangen kerrosrakennetta Ystävyydenpuistossa

Kuopiontien metsikön hangen pintakerroksia

Tutkimuspaikkojen esittelyä

Seuraavassa esittelemme tutkimuspaikkamme.

Tutkimukset metsässä

Kolme ensimmäistä tutkimuspaikkaa sijaitsevat Liperissä Ristinsuon metsästysmajan pihapiirissä. Tutkimukset on tehty 11.3.2011 n. klo 16 - 17. Sää oli pilvinen, lämpötila nollan tuntumassa. Koko päivän oli satanut lunta.

Mentaalikartta Ristinsuon metsästysmajalta. Numeroidut täplät ovat tutkimuskohteemme.
Tässä linkki Kansalaisen karttapaikkaan metsästysmajasta: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=mets%C3%A4stysmaja&srs=EPSG%3A3067&y=6941389&x=608734&lang=fi

Tutkimuspaikka 1: Kuusikko.
Kuusikko sijaitsee aivan metsästysmajan etupihalla. Kuusia kasvaa melko harvassa eikä muita puulajeja ole.


Tutkimuspaikka 2: taimikko.
Taimikko sijaitsee noin sadan metrin päässä metsästysmajasta tien toisella puolella. Taimikko on noin ihmisenkorkuista ja korkeampaa ja siitä löytyy lähinnä mäntyä ja koivua.


3. tutkimuspaikka: hakkuuaukea
Metsästysmajan viereen nousee melko jyrkkä rinne. Rinteestä on hakattu metsää arviolta pari vuotta sitten. Kolmannen tutkimuksemme teimme siis siinä. Alueella on isohkoja puuttomia kohtia, joitain kaatamatta jätettyjä mäntyjä ja uutta taimikkoa.



Tutkimukset kaupungissa

Tutkimuspaikat 4-6 sijaitsevat Joensuun kaupungissa yliopiston ympäristössä. Tutkimukset tehtiin 17.3.2011 klo 10-11. Sää oli aurinkoinen ja lämpötila oli noin -5. Yöllä pakkasta oli ollut noin 15 astetta.
Kaupunkialueen tutkimuskohteen 4-6. Karttapohja on Maanmittauslaitoksen Karttapaikasta.


4. tutkimuspaikka: Mehtimäen männikkö
Tutkimuspaikka sijaitsee uimahalli Vesikon takana Mehtimäen ulkoilualueella. Kaivoimme tutkimuskuopan aukealle paikalle. Vieressä kohoaa isoja mäntyjä ja alemmissa kerroksissa nuoria lehtipuita ja männyn taimia.



5. tutkimuspaikka: Ystävyydenpuisto
Ystävyydenpuisto sijaistee yliopiston Aurora-rakennuksen vieressä. Puisto on rakennettu, sinne on istutettu lehmuksia. Muita puita ei ole. Puisto on monelle läpikulkupaikka.



6. tutkimuspaikka: Lehtipuualue
Tutkimuspaikka sijaitsee Kuopiontien ja Länsikadun koulun välissä. Siinä on kapea lehtipuualue (koivuja, haapoja, jokunen mäntykin). Alue on tutkimuspaikoistamme ainoa, jossa hangen pinnalle nousee talventörröttäjiä.

Tutkimuksen tuloksia: kasvit

Tutkimukset on nyt saatu suoritettua sekä maastoretkellä, että kaupunkiluonnossa. Tutkimusten tekeminen oli mukavaa puuhaa kun lumen alta paljastui yllättäviäkin kasveja ja tutkimuspaikasta toiseen siirryttäessä huomasi selkeästi eri kohteiden erot. Valittuamme tutkimuspaikan, mittasimme lumen syvyyden ja kerros kerrokselta aloimme kaivaa lunta pois. Samalla tarkkailimme lumen rakennetta eri kerroksissa ja vastaan tulevia kasveja. Havainnot kirjasimme ylös valmiiksi laadittuun lomakepohjaan. Seuraavaksi esittelen löytämiämme kasveja eri kohteissa ja eri lumensyvyyksissä.

 Maastokohteet:

	1. Kuusimetsä	2. Taimikko	3. Avohakkuu
Pinta	Mäntyjä	Männyn ja koivun taimia	Männyn, koivun ja kuusen taimia
75 cm pohjasta		Vadelma
65 cm pohjasta		Metsäkastikka
35 cm pohjasta			Horsma
Pohja (alin 10 cm)	Vanamo (vihreä), seinäsammal, mustikka, puolukka	Kynsisammal, horsma, puolukka, seinäsammal	Kevätpiippo, metsälauha, metsäkastikka, kynsisammal, seinäsammal

Kaupunkikohteet:

	4.Mehtimäen mäntymetsä	5.Ystävyydenpuisto	6. Lehtipuualue
Pinta	Mäntyjä, koivun ja männyn taimia	Lehmuksia	Haapoja, koivuja, mäntyjä, nokkosia, mesiangervoa, koiranputkea
50 cm pohjasta			Koiranputki
20 cm pohjasta			Kuivia heiniä: esim. kastikka
Pohja (alin 10 cm)	Kuivaa ruohoa/heinää	Kuivaa ruohoa (nurmikko), lehtisammalta	Tädyke, heinää

Eri tutkimuskohteiden löydökset vastasivat varsin hyvin eri metsätyyppien tyypillisiä kasveja: kuusimetsän varvut ja sammalet, lehtipuualueen runsaampi putkilokasvilajisto sekä taimikoille ja avohakuualueille tyypilliset horsma ja vadelma, jotka ovat ensimmäisinä valtaamassa avoimia hakkuualueita. Lehtipuualue osoittautui lajirikkaimmaksi taimikon ja avohakkuualueen rinnalla. Näillä alueilla kasveille riittää enemmän valoa ja ravinteita myös pienemmille kasveille kun alueella ei ole suuria puita, minkä ansiosta myös lajistoa löytyi runsaimmin. Vain yhdestä kohteesta eli lehtipuualueelta löytyi lumen pinnalta puiden lisäksi talven törröttäjiä eli lumen pinnalle yltäviä kasveja.

Ystävyydenpuisto todettiin köyhimmäksi kasvilajistoltaan ennakkohypoteesien mukaisesti: löytyi vain istutettuja puita ja nurmikkoa. Hieman yllättäen Mehtimäen mäntymetsästä löysimme vain vähän eri kasveja. Tähän luultavasti vaikutti tutkimuspaikan tarkka valinta, hieman syvemmänlle metsään mennessä kasveja olisi varmastikin löytynyt ainakin jonkin verran enemmän. Tuloksiin varmastikin vaikutti myös se, että kaivoimme lunta pois maahan asti vain pieneltä alueelta. Tämän talven runsaslumisuus rajoitti jonkin verran kaivamistamme. Löysimme kuitenkin melko mukavasti kasveja, joista kenties yllättävin ja ilostuttavin löytö oli kuusimetsän pohjakerroksesta löytynyt vihreänä säilynyt vanamo.

 Tutkimuspaikka 1: Kuusimetsä

Tutkimuspaikka 3: Avohakkuualue

Tutkimuspaikka 4: Mehtimäen männikkö

Tutkimuspaikka 5: Ystävyydenpuisto

Tutkimuspaikka 6: Kuopiontien viereinen lehtipuualue